maanantai 26. marraskuuta 2012

antaa auringolle vastaenergiaa


on lohdullista. että koti on paikka jossa riitän. jossa voin olla oma itseni. väliin epäonnistuva. väliin ihan tavallinen minäni. onnistunkin joskus. ja jokainen meistä niin omanlaisensa. juhla ja arki meillä vaihtelevat. tänään kävelimme katsomaan taivaaseen asti ylettyvää joulukuusta torille. pimeällä taivaalla suuri kuu. lämmintä. joulumieltäkin.

 

toisinaan me vain oleilemme kotona. käperrymme pienimpään huoneeseen. koko sakki. lötköttelemme ja annamme ajan kulua. ja joskus talo touhua täynnä. vieraitakin niin monesti. ja miten suuri ilo oli tässäkin viikonlopusta. ovi kävi. ja saimme tavata niin monia tärkeitä. se on kyllä sellainen lahja, josta ei koskaan haluaisi luopua. läheisistä ympärillään. ja jos mietin joululahjalistoja. niin ne ovat täynnä aikaa. antaa aikaa. saada aikaa. nähdä. olla läsnä. nauttia ihmisistä.
 

arjen vastapainona juhla. siistiyden vastapainona sotkuisuus. juhlamielen vastapainona liian usein kiukkuisuutta, vihaisuutta, turhia sanoja. joulupuuroa ja pekoni-nakkipastaa. hienoja ja arkisempia asioita. sanoja ja hiljaisuutta. niinkuin siinä tito collianderin kirjassa, jossa eksytään metsään.

ja nytkin lopuksi. jätän kymmensormijärjestelmän. kirjoitan hitaita sanoja vasemmanpuoleisella viisisormijärjestelmällä. sillä pienin tässä. syömässä. haroo maailman suloisimmalla pikkukädellään minun väsähtäneitä kasvojani. repii takkuista tukkaa. elämän monet värit läsnä.

tervetuloa lukemaan sanojani. kukakohan mahtaa olla seitsemäs lukija. onnennumeroni:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti