kun vauva on äitinsä kohdussa. sillä on lämmintä, tiivistä ja äänet ovat pehmeitä. minusta siinä on niin paljon elementtejä, joihin pyrimme niin monta kertaa myöhemmin. lapsena hellä, kiinnipitävä syli. lämmin käsi silittämäsä päätä tai selkää. hiljainen, rauhoittava puhe.
ja kun vartumme. odotamme ihastuksiltamme, rakkailtamme. että pitäisivät kädestä hellästi puristaen. lausuisivat helliä sanoja. voisimme kokea lepoa ja iloa. sellaista turvallista sylittämistä. pysähtymistä. paikallaanoloa.
ja kun ihminen on elämänsä ristiriidoissa. masennuksessa tai ahdistuksessa. niin mitä hän eniten kaipaa. että olisi joku turvallinen paikka. lämmin. rauhoittava. sylikin ehkä. joku joka pitäisi kiinni ja sanoisi. kaikki muuttuu paremmaksi vielä. eikä sekään liene sattumaa. että rentoutukseen tarkoitetut musiikit. niin monesti samettinen sello. hiljaisesti kumisevat valaat. etäisiä, mutta lähellepyrkiviä ääniä. veden äänikin niin monesti.
joskus kun minä en saa unta. käperryn pieneksi. tahdon raskaan ja lämpimän peiton. ei mitään kevyttä silloin. tarvitsen villasukat. teen itselleni turvapesän. ja sellaiset yöt eivät valvota pitkään. vaikka aluksi pelkäisi niin. luulisi niin. kaikki se lämpö, käpertyminen. se muistuttaa meitä elämämme alkumetreistä, niistä joita ei edes lasketa ikäämme mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti