värimatka

käsityöt on intohimoni. en osaa ommella. mutta virkkaan ihan nopeasti. joskus on sellaisellekin aikaa. ja viimevuonna olin ystäväni kanssa myymässä joulumarkkinoilla tuotteita. tämän vuoden aikana on taas jotain kertynyt. ja iloisena olen siitä, että lähden nyt taas matkaan. se on aina niin jännittävää. kun muutaman päivän vuodessa kokeilee, miten kansakunta innostuu näihin tuotoksiin. kengännauhoista virkattuihin laukkuihin. virkkuukoukkukoteloihin ja ipad-koteloihin. ja kaikkeen pieneen näperrykseen!

ystäväni sen sijaan osaa ommella. jaksaa tarkalleen katsoa saumoja ja päätellä lankoja. tehdä monta samanlaista. se on minun iloni. miten nämä kankaat ovat vähitellen muuttuneet ihanan syötäviksi tuotteiksi. molemmilla kun meillä on "oikeat intrestit" muissa hommissa. mutta muutaman päivän vuodessa leikkiä käsillätekijää. se on kyllä ilo. nähdä kaikki tämä värikylläisyys ja aikaansaannos. ehkä jonkun teistä tapaankin reissuillani! nykäiskää toki hihasta!

turvallinen syli

kun vauva on äitinsä kohdussa. sillä on lämmintä, tiivistä ja äänet ovat pehmeitä. minusta siinä on niin paljon elementtejä, joihin pyrimme niin monta kertaa myöhemmin. lapsena hellä, kiinnipitävä syli. lämmin käsi silittämäsä päätä tai selkää. hiljainen, rauhoittava puhe.

ja kun vartumme. odotamme ihastuksiltamme, rakkailtamme. että pitäisivät kädestä hellästi puristaen. lausuisivat helliä sanoja. voisimme kokea lepoa ja iloa. sellaista turvallista sylittämistä. pysähtymistä. paikallaanoloa.

ja kun ihminen on elämänsä ristiriidoissa. masennuksessa tai ahdistuksessa. niin mitä hän eniten kaipaa. että olisi joku turvallinen paikka. lämmin. rauhoittava. sylikin ehkä. joku joka pitäisi kiinni ja sanoisi. kaikki muuttuu paremmaksi vielä.  eikä sekään liene sattumaa. että rentoutukseen tarkoitetut musiikit. niin monesti samettinen sello. hiljaisesti kumisevat valaat. etäisiä, mutta lähellepyrkiviä ääniä. veden äänikin niin monesti. 

joskus kun minä en saa unta. käperryn pieneksi. tahdon raskaan ja lämpimän peiton. ei mitään kevyttä silloin. tarvitsen villasukat. teen itselleni turvapesän. ja sellaiset yöt eivät valvota pitkään. vaikka aluksi pelkäisi niin. luulisi niin. kaikki se lämpö, käpertyminen. se muistuttaa meitä elämämme alkumetreistä, niistä joita ei edes lasketa ikäämme mukaan.