ilta jo. ennen lauantai oli tärkeä päivä sen illan takia. nyt päivän. heti aamusta aina ihana aloittaa touhu. touhottaa. koko päivän pyörii pyykkikone. tavarat löytävät takaisin paikoilleen. ja jossain välissä sytyttelen kynttilöitä. enää en odota kaiken olevan valmista, ennen kuin voin nauttia. nautin samalla. kesken kaiken sauna. saunasta tultua mies tekee minulle kylmän glögin. raikasta ja rakasta.
ja sitten huomaan että yö melkein jo. lapset unessa. pienimmäinen vielä isänsä käsivarsilla. taustalla soi hiljaa taivas käsissäni. alkuperäisenä versiona. melkein joulu on. lämmin olo. viimeiset pyykkikasat vielä purkamatta. viimeinen koneellinen laitettava kuivamaan vielä. hellästi sen aion oikoa. äidiltäni sen sain. heidän vanhan täkin.
minä vuorottelen uurastuksen ja nautinnon välillä. nautin suunnattomasti tekemisestäkin. mutta sen olen oppinut. että meillä ei koskaan se tilanne. että kaikki valmista. meillä on täällä palanut useat kynttilät. lisää on sytytelty päivän mittaan. pihalle ja sisälle. pimeä ei hirvitä. se tekee seiniemme sisälle suloisen pesän. jossa värit ja valot luovat omaa tunnelmaansa. ja jos heiluttelenkin pitsiverhoa lasten päällä. sanon lunta satavan. keskimmäinen heistä menee ikkunaan.
ja jos perhonen ei pääsekään ikkunan lävitse takaisin ulos. me keksimme kyllä keinot. ja sen vapautunut lento on kuin oma olo niin useasti. että vaikka joskus mielensä vanki. arjen puristuksessakin joskus. niin silti vuorottelee nämä rauhalliset hetket. ja yhtäkkiä siinä onnellinen ja kiitollisuus taas. minunväriseni elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti