lepohetki

sillä aikaa kun kikattelen pikkumiehen kanssa. sillä aikaa on lasten nukkumahuoneen ovi sulki. ja isompi herra välttelee päiväuniaan. menen kurkkaamaan, että mitäköhän hullua siellä mahtaa tapahtua. ja kyllä tuli hymy ja ilo. vaikka kaikki vierastäkit vedetty alas. ja lapset leikkii kerrossänkyä kaapissa. kyllä tämä arki on väliin niin värikästä. ihanaa, että näitä iloisiakin värejä niin paljon.

aamumaja

muistan kyllä lapsuudestani majat. se ruskea ruutuviltti niin monta kertaa kaadetun keinutuolin päällä. myöhemmin koulussa teimme majoja. harva saa rakentaa majaa opintotuen voimin. minä sain. ja se oli hyvin opettavaista. nähdä majan vaikutuksia meihin. tilana. mielentilana.

siksikin annan kyllä lasten tehdä majaa olkkariin. autan heitä levittämään peittoja sohvapöydän päälle. joskus leikkihuoneeseenkin teemme majan. muttta enemmän he nauttivat olla tässä. kaiken keskuksessa. kuulevat askeleeni. kuulevat näpyttelyni. ja minua naurattaa heidät retket. olisi se niin monesti ihastuttavaa olla yhtä pieni itsekin. nauttia istumisesta pöydän alla. ja joskus, oma tyyny ja peitto mukana. oikea turvapesä.

aikuisena turva harvoin noin fyysinen. enemmän mielikuvia. enemmän tunnetta siitä, että minun ei tarvitse pelätä. tietty oma koti ja ovet lukossa. avaimet vain lähimmillä. mutta silti se on enemmän tietoisuutta siitä, että tässä minun on hyvä olla. vaikka olisihan se mukava vieläkin. ottaa lempparikankaita. naruja. pyykkipoikia. ja rakentaa sen kokoinen maja, jossa itselläkin on hyvä olla. ja nyt mua naurattaa. onhan tämä kotikonttorikin yhdenlainen maja. ehkä heitän viltin sen katolle!

eilen meillä lensi sisällä perhonen

ilta jo. ennen lauantai oli tärkeä päivä sen illan takia. nyt päivän. heti aamusta aina ihana aloittaa touhu. touhottaa. koko päivän pyörii pyykkikone. tavarat löytävät takaisin paikoilleen. ja jossain välissä sytyttelen kynttilöitä. enää en odota kaiken olevan valmista, ennen kuin voin nauttia. nautin samalla. kesken kaiken sauna. saunasta tultua mies tekee minulle kylmän glögin. raikasta ja rakasta. 

ja sitten huomaan että yö melkein jo. lapset unessa. pienimmäinen vielä isänsä käsivarsilla. taustalla soi hiljaa taivas käsissäni. alkuperäisenä versiona. melkein joulu on. lämmin olo. viimeiset pyykkikasat vielä purkamatta. viimeinen koneellinen laitettava kuivamaan vielä. hellästi sen aion oikoa. äidiltäni sen sain. heidän vanhan täkin. 

minä vuorottelen uurastuksen ja nautinnon välillä. nautin suunnattomasti tekemisestäkin. mutta sen olen oppinut. että meillä ei koskaan se tilanne. että kaikki valmista. meillä on täällä palanut useat kynttilät. lisää on sytytelty päivän mittaan. pihalle ja sisälle. pimeä ei hirvitä. se tekee seiniemme sisälle suloisen pesän. jossa värit ja valot luovat omaa tunnelmaansa. ja jos heiluttelenkin pitsiverhoa lasten päällä. sanon lunta satavan. keskimmäinen heistä menee ikkunaan. 

ja jos perhonen ei pääsekään ikkunan lävitse takaisin ulos. me keksimme kyllä keinot. ja sen vapautunut lento on kuin oma olo niin useasti. että vaikka joskus mielensä vanki. arjen puristuksessakin joskus. niin silti vuorottelee nämä rauhalliset hetket. ja yhtäkkiä siinä onnellinen ja kiitollisuus taas. minunväriseni elämä.

kahvilassa

kun asuimme idässä pääsi kotoamme helposti hissillä sekä kahvilaan että kukkakauppaan. kukkienhakumahdollisuus meillä on aina kesäisin, ei tarvitse avata kuin ovi ja luontoa piisaa. ja monesti kukkakimput kävelevät sisään kesäkengissä tai kumisaappaissa. että ainoa, mitä jää tehtäväksi on laittaminen maljakkoon. kukkimiskauden ulkopuolella pitää kukkia lähteä erikseen aina hakemaan tai mahduttaa kauppareissujen ympärille.

kahvilaan sen sijaan meiltä on vaikeampi päästä edes kesäisin. tai etenkin kolmen pienen kanssa. yksi olisi kävelymatkan päässä minulle, mutta ison tien varressa hieman vaivalloinen lapsille. tietty, olisihan sinne metsäreittikin. ehkä kokeilemme sitä jotain päivänä. mutta useammin keittelemme kahvit kotosalla ja harvoin saan valmista.

mutta tänään. eteiseemme on avattu kahvila. tarjolla on mitä vain hoksaa tilata. minä tilasin lattea ja leivoksen. innokas barista oli valmis tekemään melkein ensisiemauksen jälkeen jo lisäannoksen. ja voi sitä keskittymisen määrää. ruoaksi tarjoiltiin sientä latten kera. kun minulla sattui olemaan mukana vielä postilaatikosta tupsahtanut uutuulehti, kotoliving, oli rentoutunut kahvilareissu taattu.