minä pidän joulusta. minä pidän siitä, että joulu pyrkii lähelle niin monin aistein. piparkakkutaikinaa keittäessäni tuoksut, siirapin tuntu. puhumattakaan sekä taikinan, että valmiiden leivonnaisten mausta. tuntoaistimukset ovat monet. lasipallon pitäminen hellässä puristuksessa. niin lujassa, ettei tipu. niin herkässä, ettei säry. aluksi viileä, vähitellen lämpenevä lasi. ja kun siitä nauhasta ottaa kiinni, varmoin, varovaisin ottein. siirtää pallon käsistään oksaan.
glögin maku. yksi nykyjoulujeni lemppareista. tänä jouluna brunbergiltä sai myös käsintehtyjä konvehteja. niissä oli taikaa. maku. rakenne. suutuntuma. sellaisista asioista minä nautin. hitaasti ja hartaasti. lasten nukahdettua. päivisin tarvin voimakkaampia makuja, äkkiseltään suuhun survottuna. siinä likapyykin ja ruoanlaiton välissä. raivauksen ja postilaatikon, lastenhoidon ja kaiken muun keskellä.
viimejouluna sain äidiltäni tämän ihastuttavan pyöreän joulukupin. kaivoin sen viikonloppuna käyttööni taas ylähyllytä. sen pehmeys pyörittää glögin aromit ihanasti. ja minä mokoma olen mennyt nyt juomaan siitä kahviakin. pitäisi malttaa jättää se vain glögikäyttöön. ilta-annokseksi sopiva. mielettömän iso.
mutta siirrän pyöreän, kiiltävän kupin sivuun. sanon muutaman sanan siitä, miten aamulla lisäsin adventtikuuseen koristeita. miten vihreät, pienet neulaset pistelivät sormia. ja jos halusi laittaa koristeita syvemmälle. sama pistelevä tuntu käsivarsissakin. enkä voi olla ajattelematta eteenpäin. sitä, kun imurinvarressa soivat pudonneet neulaset. haluan avata aistini joululle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti